Kangastalon tilalla neljäs sukupolvi
Siitä on aikaa, kun Sakri Alfred ja Taimi Järvenoja aloittivat Kangastalon isäntänä ja emäntänä Toholammin Jämsässä. Kangastalo muodostui kolmesta Sakrin ostamasta tilasta. Tänä päivänä Kangastalossa asuvat Jarno ja Elina Järvenoja kahdeksan kuukauden ikäisen Taimi-tyttären kanssa. Istumme talon pihakeinussa. Taimi on päiväunillaan. Paikasta avautuu hieno maisema, joka ulottuu Lestijokivarteen ja ylikin. Siinä on peltomaisemaa kerrakseen. Tilan lehmät käyskentelevät tyytyväisinä laitumella. Navetta on pihapiirissä. Se on palvellut pitkään.
Jarno kertoo, että se on alkujaan rakennettu jo 1930-luvulla.Hän sanoo, että hänen haavensa ja toiveensa on ollut, että voisi hoitaa Kangastalon tilaa. Viitisen vuotta sitten haaveesta tuli totta, kun tila siirtyi sukupolvenvaihdoksen myötä Jarnon vanhemmilta, Anneli ja Antti Järvenojalta, hänen haltuunsa.
– Siinä on nyt sitten aina omat haasteensa, että saa tilan pidettyä kannattavana ja elinkelpoisena, Jarno tuumaa.
Jos ennen puhuttiin Kangastalon isännästä ja emännästä, nyt se ei kuulosta oikein sopivalta, Maatalouden suurten muutosten myötä heitä on osuvampaa kutsua maatalousyrittäjiksi. Tilakoko ja haasteet sen mukana ovat kovan yrityksen luokkaa. Tilaa pyörittävien yrittäjien koulutus on usein kovastikin erilainen kuin ennen aikaan. Elina ja Jarno ovat opiskelleet Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisessä tidekunnassa: Jarno kotieläinten ravitsemusta ja Elina kotieläinten jalostusta.
Askolasta syntyisin oleva Elina on kotiutunut Toholammille. Hänellä on työpaikka Pro Agrialla ja toimii maidontuotannon asiantuntijana. Työssään hän on saanut kiertää myös keskipohjalaiskylissä. Maakunnan ilme on nyt tuttu, mutta yhden asian Elina nostaa esiin. Se sopii nimenoman Toholammille.
– Tämä tasaisuus. Tähän ei tahdo tottua.
Maatalous ja lypsykarjatalous on hänelle tuttua. Kotona on kahden robotin navetta.
Kangastalon tila on nyt muutoksessa.
– Kyllähän tätä on jo kymmenen vuotta suuniteltu, Jarno naurahtaa.
Maaliskuussa kaadettiin puut parin hehtaarin alueelta ja karjatalouden rakennukset siirtyvät sinne. Pihapiiristä alueelle on matkaa vajaan kilometrin verran. Hiehopihatto on jo hyvällä mallilla.
– Projekti viedään oikekastaan läpi kahdessa vaiheessa. Navettaosa rakennetaan ensi vuoden puolella ja noin vuoden kuluttua senkin pitäisi olla valmiina, Järvenojat kertovat.
Kokonaisuudessaan investointi on 1,2 miljoonan euron luokkaa. Rakentaminen on urakoitsijan hallinnasa kaikkine kilpailuttamisineen. Toki se on Elinan ja Jarnon seurannassa. He sanovat viimeisen sanan.
– Katsoimme, että tämä on paras ja selkein ratkaisu. Tilan päivittäiset työthän pitää hoitaa joka tapauksessa niin kuin ennenkin. Kun niissäkin on ihan riittävästi työsarkaa, ei ole mitään järkeä lähteä sitomaan itseään tuollaiseen projektiin niin, että antaisi siihen omaa työpanostaan. Se käy liian raskaaksi ja päivittäiset työt kärsivät, Jarno ja Elina selvittävät.
Kangastalon tilalla on nyt omaa peltoa 60 hehtaaria ja vuokramaiden kanssa hehtarimäärä on 68. Tilalla on 30 lypsävää, mutta kun uusi pihattonavetta valmistuu, sen myötä lehmämäärä reippaasti tuplaantuu ja nuori karja tulee tietysti lisäksi.
– Yhdellä robotilla lähdetään liikkeelle. Katsotaan, että kaikki sujuu. Lehmämäärää on vielä mahdollisuus lisätä, joten jonkin ajan kuluttua on todennäköisesti edessä toisen robotin hankkiminen, Järvenojat laskevat.
Mikä sitten sai rakentamaan metsän keskelle.
– Tässä on ensiksi hyvät lajennusmahdollisuudet. Tontilla pitää olla myös väljyyttä, jotta isot rekat pääsevät sujuvasti liikkumaan, Jarno toteaa.
Hiehopihatossa on neliöitä 500 ja lypsypihatossa 800. Niiden lisäksi alueelle tulevat lietesäiliö, laakasiilot, lantala jne. Paikka on tuulen suojassa ja ympärillä on metsän myötä myös näkösuoja.
– Me emme halunneet rakentaa aukealle ja ei tietenkään pellolle, Elina ja Jarno toteavat.
