Martti Yli-Kotilan syntymästä 100 vuotta

Jaa tämä:

Merkittävän toholampilaisen musiikkivaikuttajan Martti Yli-Kotilan syntymästä on kulunut 100 vuotta. Yli-Kotilan elämäntyötä musiikin saralla ja muutoinkin muistellaan sunnuntaina 27.11. järjestettävässä tilaisuudessa. Se pidetään Toholammin kulttuurisalissa.

Yli-Kotila on säveltänyt ja sanoittanut useita kappaleita, joista esimerkkeinä voidaan mainita Toholampi marssi, Kirkkojärvellä, Mennyttä muistellen ja Sampolan jenkka.

Martti Yli-Kotila oli mukana muun muassa Toholammin Pelimaneissa, Toholammin Mieslaulajissa ja Toholammin Soittokunnassa. Talvisodan aikana hän kuului Merjan laulajiin ja jatkosodassa Piva-orkesteriin. Merjan laulajissa oli myös sellainen kuuluisuus kuin Joonas Kokkonen. Kokoonpanot kiersivät rintamalla viihdyttämässä sotilaita. Martti Yli-Kotila palveli Suomen armeijaa yli viisi vuotta.

Navetassakin syntyi musiikkia

Musiikillisista ansioistaan Martti Yli-Kotila on saanut director musices-arvonimen. Toholammin kunta huomioi Martti Yli-Kotilan työn paikkakunnan ja alueen kulttuurielämän hyväksi, kun hänelle vuonna 1988 ojennettiin Toholammin ensimmäinen kulttuuriruusu.

Martti Yli-Kotila oli musiikki- ja teatterimies, perheen isä, aviomies ja maanviljelijä. Martin tekemät kappaleet syntyivät pitkälti 1970 ja 80 -luvuilla. Pojat muistavat, että navetassakin hän saattoi tehdä muistiinpanojaan Sirkku-paketin kannesta repäistyyn paperinpalaan, joka toki oli hieman normaali paperia vahvempaa. Niitä hän sitten tupaan tullesaan tarkensi.

Lempeä ja humoristinen

Martti oli isänä lempeä ja humoristinen. Nämä piirteet isästä ovat jääneet erityisesti lasten mieleen. Hänen huumorinsa ja ystävällisyytensä muistavat varmasti myös useimmat hänen aikalaisensa. Ylitalo oli myös paikka, jossa saivat yöpyä niin kulkumiehet, joita ennen aikaan oli, kuin mustalaisetkin. Talosta löytyi yösija ja ruokaa.

Martti Yli-Kotila lähti harrastuksiin usein kirkonkylään. Nuorisoseurantalo Humpuukinmäellä oli keskeinen paikka. Lapset tietävät, että isä saattoi mennä talvella esimerkiksi teatteriharrastuksiin hevosella. Kun oli kylmä, hevonen pistettiin takahuoneeseen odottamaan.

Huuliharppu oli ensimmäinen soitin

Musiikillisesti Martti oli eittämättä erityisen lahjakas. Hän soitti monia instrumentteja: huuliharppu, baritoni, viulu, kitara, mandoliini, haitari ja harmooni olivat hänelle tuttuja soittimia. Niistä baritoni taisi nousta rakkaimmaksi.

Nuorena hän tunsi jonkinlaista paloa lähteä opiskelemaan musiikkia, mutta maanviljelys oli kuitenkin päällimmäinen. Se oli elämäntyö. Vuonna 1556 perustettu sukutila velvoitti ja lähteminen jäi.

Mahdollisuus olisi avautunut armeija-aikanakin jäädä soittokuntiin kokopäiväiseksi.

Kun Martti oli saanut kulttuuriruusun vuonna 1988 ja teimme juttua. Tuolloin hän kertoi, kuinka hän jo seitsemän ikäisenä sai joulupukilta huuliharpun.

– Se oli ensimmäinen soittopelini. Soitin sillä heti Kulkurin valssin. Äiti kylläkin silloin siihen totesi, että se oli muutoin hyvä, mutta ei ollut jouluaiheinen, Martti kertoi huumorinpilke silmäkulmassa.

Torvisoittokunnasta se alkoi

Martti Yli-Kotila on sanonut, että Toholammin torvisoittokunnasta alkoi varsinaisesti hänen soittamisensa. Tämän soittokunnan perustamisesta on kulunut aikaa lähes kahdeksan vuosikymmentä.

Torvisoittokunta kierteli maakunnassa ahkerasti esiintymässä. Monet muut kokoonpanot musiikin saralla veivät myös miestä esiintymispaikasta toiseen.

Vuoden 1988 haastattelussa Martti kertoi myös rahakkaimasta keikastaan.

– Me olimme pikkuradan varrella hakkaamassa halkoja, ja puulaaki järjesti kahden päivän tanssit Lestijärven Järvilinnassa. Siitä saatiin 5 000 markkaa. Siihen aikaan piti olla hyvä sika, jotta siitä sai tuhannen markkaa, Martti peilasi soittamisesta saatua korvausta.

Hän huomautti samalla, ettei noihin aikoihin tuo korvauspuoli ollut lainkaan muotiasia.

Ura säveltäjänä alkoi erikoisissa olosuhteissa

Yli-Kotilan ensimmäinen sävellys syntyi rintamalla korsussa, kun hän oli kipinävuorossa. Siinä on muistoja Helsingin kaartin ajoilta, jossa Martti palveli, ja sieltä hän lähti myös sotaan.

Rintamalla syntyi hänen toinenkin sävellyksensä, Kaipuuvalssi.

– Siinähän on sellaista haikeutta, jota sotilaat tunsivat kotirintamalle jääneitä kohtaan. Monilla oli jäänyt tyttöystäväkin, Martti selvitti valssinsa syntytaustoja.

Martti Yli-Kotilan sanoituksista varmasti hänelle itselleen läheisimmäksi nousi Kirkkojärvestä kertovat sanat. Se näkyi hänen kotinsa ikkunasta.

Martti totesi, että sanoittaminen ja säveltäminen kehittyi lähes aina jonkin tapahtuman ympärille.

Nuottien kirjoittamistaidosta hän antoi kiitosta opettajalleen, joka oli musikaalinen. Torvisoittokunnassa sai myös oppia.

Martti Yli-Kotila 1916 – 2003

Martti Yli-Kotila syntyi 5.2.1916 Toholammin Kotilassa. Hänen vanhempansa viljelivät Kirkkojärven rantamaisemassa Ylitalon tilaa. Martilla oli kahdeksan sisarusta, joista kaksi kuoli nuorena.

Martista tuli Ylitalon isäntä vuonna 1946. Vaimo, Laila, löytyi Lahnalammilta. Pariskunnalle syntyi kolme lasta: Erkki, Timo ja Eeva.

Ylitalossa oli parhaimmillaan väkeä 18 henkeä, sillä talossa asui myös Martin veljen perhe.

Laila kuoli vuonna 1992. Martin elämänkaari päättyi 11 vuotta myöhemmin 29.1.2003

 

Muistolle. Lapset: Eeva, Erkki ja Timo isän haudalla.
Muistolle. Lapset: Eeva, Erkki ja Timo isän haudalla.

 

Näissä maisemissa Toholammin Kotilassa Martti Yli-Kotila teki elämäntyönsä.
Näissä maisemissa Toholammin Kotilassa Martti Yli-Kotila teki elämäntyönsä.

 

Martti Yli-Kotila.
Martti Yli-Kotila.